91�����

Mitä tutkimuksesi käsittelee? 

”Tutkin väitöksessäni sitä, miten nykyajan teknologiset ympäristöt ja niiden nopea muutos vaikuttavat muotisuunnittelijoiden työhön, tekijyyteen ja ammatin arvostukseen. Vaatesuunnittelijan ammatti on aina liittynyt teknologiaan, ja haluan tarkastella mitä se on nyt ja tulevaisuudessa, digitaalisen muodin aikakaudella. 

Olen valinnut neljä tapausesimerkkiä, joille yhteistä on älykkään teknologian hyödyntäminen ja halu aktiivisesti muuttaa muotisuunnittelun perinteisiä toimintatapoja. Valitsin kohteiksi pieniä edistyksellisiä yrityksiä, joiden vanavedessä isommat muotitalot ovat sittemmin seuranneet: The Fabricant (Amsterdam), Atacac (Göteborg), Matti Liimatainen / Self-Assembly (Helsinki) ja Minuju (Helsinki).  

Tarkastelen myös kolmea ilmiötä, jotka ovat keskeisesti muodin tulevaisuutta. Yksi niistä on open source -filosofia eli avoin tietojen ja taitojen jakaminen ja siten muotimaailman sulkeutuneiden toimintatapojen haastaminen. Toinen ilmiö on digitaalinen muoti, jolla viittaan 3D-teknologioiden käyttämiseen. Se voi tarkoittaa fyysisen vaatteen ”digitaalisia kaksosia”, mutta myös muotikulttuurin uutta vahvaa yhteyttä peli-, virtuaali- ja kryptomaailmoihin, esimerkkinä tutkimani The Fabricantin tekemä ensimmäinen NFT- eli yksilöity, täysin digitaalinen vaate. Kolmas tutkimani ilmiö on algoritminen muoti ja muotisuunnittelu eli että vaatesuunnittelu nojaa tekoälyn mahdollisuuksiin esimerkiksi inspiraation lähteenä tai vaatteen rakenteen optimoimiseksi.” 

Mikä siinä on tärkeää? 

”Oma kiinnostukseni aiheeseen lähti siitä, kun vaatesuunnittelijana havaitsin, että alan vanhanaikaisia prosesseja täytyy muuttaa ja alan ongelmia ratkoa. Minua ahdisti alan massatuotanto, kestävyysongelmat ja markkinointikoneiston voima. Muotisuunnittelun alalla on ollut jo pitkään meneillään ammatillinen kriisi ja suunnittelijat etsivät uusia alueita. Kyse ei ole vain työkalujen ja materiaalien uudistamisesta, vaan koko muotikulttuuri hakee uutta ajattelutapaa. On tavoiteltava järjestelmää, jossa kysyntä ja tarjonta ovat paremmin tasapainossa, jossa ihmiset voivat suoraan vaikuttaa siihen, mitä tuotetaan, ja jossa uutta teknologiaa hyödynnetään tilaustuotantoon."

"Alalla on syntynyt uusi sosiaalinen ryhmä, digitaaliset muotisuunnittelijat, jotka jakavat omaa tekijyyttään muiden kanssa – ei vain ammattilaisten, vaan kaikkien ihmisten. He myös haastavat tarkoituksella vanhaa kulttuuria ja toimintatapoja. Halusin tarkastella millaisia kumouksellisia strategioita he käyttävät haastaakseen ammatin perinteiset toimintamallit ja miten ja miksi he tekevät niin. 

Väitän, että digitaalinen muoti ammattimaistaa muotisuunnittelun uudelleen rakentamalla uuden muotisuunnittelukulttuurin, joka ammentaa avoimen lähdekoodin filosofiasta. Nämä ”muoti 4.0:n suunnittelijat” eroavat autonomisen suunnittelijan ihanteista ja korostavat sen sijaan joustavan yhteisötoimijan roolia, jonka taidot ovat mukautettavissa erilaisiin hankkeisiin ja kumppanuuksiin. Tämä avaa uusia, monialaisia mahdollisuuksia työelämässä ja yhteistyössä. 3D-teknologia ja algoritmiset suunnittelumenetelmät ovat heille luontevia työkaluja. Digitaalinen vaatesuunnittelu myös laajentaa suunnittelijan tietoa ja taitoa, se vaatii todellista käsityötaitoa.” 

Mitä siitä voi seurata? 

”Väitökseni antaa tietoa siitä, mitä muodin kentällä tapahtuu muotialan ammattilaisille, yrityksille ja muillekin. Olen tutkinut empiirisesti sellaisia tapauksia, joita kukaan ei ole tutkinut, tarkastellut niiden käytänteitä ja ollut tärkeässä hetkessä seuraamassa niiden kehitystä. Toivon, että tutkimukseni palvelee muita tutkijoita digitaalista muotia ja muotisuunnittelun ammattia koskevissa jatkotutkimuksissa, joissa empiirinen aineistoni voi kiinnostaa.  
 
Uskon, että tutkimuksestani voi olla hyötyä myös koulutuksessa. Aion jatkossa itse tutkia, miten digimuotia ja sen mahdollisuuksia on sisällytetty koulutukseen, ja miten ne voivat parantaa suunnittelijoiden työolosuhteita. Koulutuksellisia näkökohtia on myös kehitettävä edelleen, jotta muotikoulut pysyisivät alan teknisen kehityksen ja siihen liittyvien taitojen odotusten nopeassa tahdissa.” 

Särmäkarin väitöskirja From a Tool to a Culture: Authorship and Professionalism of Fashion 4.0 Designers in Contemporary Digital Environments tarkastetaan Aalto-yliopistossa 28.10.2022. 

Yhteystiedot: 

Väitöskirjatutkija Natalia Särmäkari, 0505322018, natalia.sarmakari@aalto.fi