91�����

Vaatekauppojen hyllyillä ja tangoilla näkyy loistavan värisiä paitoja, pastellineuleita ja farkkuja. Tänään ne ovat muodissa – ja viimeistään parin kuukauden kuluttua tilalla on jo jotain aivan uutta.

Maapallo ja vaatteita valmistavat tehdastyöntekijät maksavat kirkkaista väreistä kovan hinnan, sillä synteettisessä värjäysprosessissa käytetyt myrkylliset kemikaalit saastuttavat vesistöjä ja maaperää.

Synteettiset värit ja pigmentit otettiin tekstiiliteollisuudessa käyttöön 1860-luvulla, ja nykyään ne ovat käytössä kaikkialla. Synteettisiä värejä on kiittäminen ja syyttäminen siitä, miksi vaatteita on saatavilla kaikissa sateenkaaren väreissä: ne ovat nopea ja helppo vaihtoehto luonnonväreille.

Luonnollisten pigmenttien käyttäminen tekstiilien värjäyksessä on kuulunut ihmiskunnan perinteisiin tuhansien vuosien ajan. Taito ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin – ja -hanke haluaa hyödyntää ja kehittää sitä uudella tavalla.

Aalto-yliopiston muotoilun professori ja BioColour-tutkimusryhmän jäsen Kirsi Niinimäki kertoo: ”Käänsimme katseet menneisyyteen, koska halusimme selvittää, miten voisimme tuoda synteettisiä kemikaaleja edeltävät perinnetiedot nykyaikaan ja soveltaa niitä modernimmalla tavalla yhteistyössä tekstiiliteollisuuden kanssa.”

BioColour on muotoilijoista, materiaalitutkijoista, biologeista, matemaatikoista ja insinööreistä koostuva kansainvälinen tutkimuskonsortio, jonka tutkijat ovat suomalaisista, amerikkalaisista ja brasilialaisista yliopistoista. �۳�ٱ𾱲��ٲ�ön tarkoitus on löytää myrkyttömiä ja biohajoavia luonnonmukaisia vaihtoehtoja synteettisille väriaineille ja pigmenteille.

Niinimäki sanoo, että yritysten ansiosta perinnevärireseptit pääsevät käytännön testeihin laboratorio-olosuhteiden ulkopuolelle.

”Laboratoriossa prosesseja pystytään hienosäätämään, mutta teollisuudessa reseptejä ei voida muokata yhtä tarkasti”, Niinimäki sanoo.

�۳�ٱ𾱲��ٲ�ötä tehdään tekstiiliteollisuuden lisäksi myös elintarvike- ja maatalousteollisuuden kanssa. Ne tuottavat valtavia määriä värien raaka-aineeksi kelpaavaa biojätettä, kuten esimerkiksi sipulin- ja pajunkuoria, joiden hyödyntäminen sekä vähentää jätteen määrää että synteettisten värien tarvetta.

Tutkijoilla on käynnissä myös yhteistyöhanke erään elintarvikeyhtiön kanssa. �۳�ٱ𾱲��ٲ�ön yksityiskohdat ovat vielä salaisia, mutta hankkeen tavoite on selvittää, kuinka paljon elintarvikejätteestä voidaan tuottaa pigmenttiä sekä testata pigmenttien kestävyyttä

Värikäs asennemuutos

Pelkkä tarjonta ei ratkaise ongelmaa – kuluttajien pitää myös haluta uudenlaisia värejä, Niinimäki korostaa. Esimerkiksi luonnonvärien sävyjen vaihtelevuus toi tuntua kuluttajasta oudolta ajatukselta, kun hän on tottunut taatusti kestäviin ja identtisiin sävyihin, joita synteettiset värit tarjoavat.

Niinimäki huomauttaakin, että ”samanlaisuus” on yksi pikamuodin ongelma.

”Sininen väri on nyt muodissa, mutta miksi kaiken pitää olla sitä samaa sinistä? Miksei massatuotannossakin voitaisi hyväksyä, että sinisiä saattaa olla erilaisia?

Luonnonmukaiset värit voivat näyttää erilaisilta vaatekappaleesta toiseen ja jopa haalistua ajan myötä.  Värien haalistumista ei kuitenkaan tarvitse pitää huonona asiana. Niinimäki uskoo, että haalistuvat värit avaavat oven uudenlaiselle houkuttelevalle designille: vaatteet voisi suunnitella niin, että niistä paljastuu uusia kuvioita värien haalistuessa ajan myötä.