91�����

-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan päivänvaloon liittyvällä dynamiikalla on yhä vaikutusta moderneissa kaupunkiympäristöissä elävien ihmisten päivittäisiin toimiin keinotekoisesta valaistuksesta ja sosiaalisista aikatauluista huolimatta.

Ihmisillä on muiden eliöiden tavoin sisäinen biologinen kello, joka auttaa heitä sopeutumaan erilaisiin ympäristöstä tuleviin ärsykkeisiin, kuten valoon ja pimeyteen. Moderneissa kaupungeissa ihmisten täytyy lisäksi noudattaa sosiaalista kelloa, joka ohjaa päivittäisiä toimia, kuten työtä, vapaa-aikaa ja opiskelua.

Biologisen ja sosiaalisen kellon eroavaisuudella tai toisaalta yhteneväisyydellä voi olla vaikutusta ihmisten terveyteen, talouteen, energiankulutukseen ja joukkoliikenteeseen, esimerkiksi sosiaalisen aikataulun poikkeaminen biologisesta voi vaikuttaa ihmisten toimintakykyyn ja unen laatuun. Toisaalta taas keinotekoisen valaistuksen sovittaminen ihmisten luonnolliseen rytmiin voi olla hyödyllistä sekä taloudellisesta että ympäristönäkökulmasta.

”Miten ihmisten päivärytmi toimii näiden kahden kellon tikittäessä samanaikaisesti?” kysyi tohtorikoulutettava Daniel Monsivais Aalto-yliopistosta. Hän ja hänen kollegansa lähtivät selvittämään kysymystä uudella tekniikalla nimeltä ”todellisuuslouhinta” (reality mining), jossa ihmisten toimintamalleja tarkastellaan analysoimalla heidän matkapuhelintensa käyttöä.

Tutkijat saivat noin miljoonan eräässä Etelä-Euroopan maassa asuvan matkapuhelimen käyttäjän anonyymit soittoaikatiedot. Käyttäjän uni-valverytmi pääteltiin päivittäisistä ajanjaksoista, jolloin puhelut alkoivat ja loppuivat.

Soittotietojen analysointi osoitti, että yhteisestä aikavyöhykkeestä huolimatta ihmisten pituusasteella vallitsevat auringon nousu- ja laskuajat säätelivät päivittäisten toimien aloitus- ja lopetusajankohtaa.  Vuoden havaintojakson aikana päivittäisten toimien aikataulut muuttuivat vuodenaikojen ja auringon nousu- ja laskuaikojen vaihtelun mukaisiksi.

Tutkijat havaitsivat myös, että naiset nukkuivat usein miehiä enemmän ja että unen pituus vaihteli iän mukaan. Aikuisiän lähestyessä ihmisten unen määrä yleensä lisääntyi. Unen kesto lyheni hieman keski-iässä ja piteni taas iäkkäillä ihmisillä.

”Tutkimuksen seuraava askel on massadatan avulla pyrkiä ymmärtämään eroja kaupungissa ja maaseudulla asuvien käyttäytymisessä ja päivittäisissä sosiaaliseen ja biologiseen kelloon liittyvissä toimissa”, Monsivais sanoo.

Tutkimushanketta on rahoittanut Suomen Akatemia ja EU:n Horisontti 2020 -ohjelman Open RIA -hanke, ja lisäksi hankkeelle on saatu apuraha Meksikon tiede- ja teknologianeuvostolta (CONACYT) ja Euroopan tutkimusneuvoston Advanced Investigator -hankkeelta.

Daniel Monsivais
Tohtorikoulutettava
Aalto-yliopisto
daniel.monsivais-velazquez@aalto.fi
puh. +358 46 613 9502

Artikkeli: Monsivais D, Ghosh A, Bhattacharya K, Dunbar RIM, Kaski K (2017) Tracking urban human activity from mobile phone calling patterns. PLoS Comput Biol 13(11): e1005824.