91ÇàÇà²Ý

Professori Tapio Lokki on ollut tuttu näky Otaniemessä jo lähes 30 vuoden ajan. Hän on kuitenkin monelle Sähkötekniikan korkeakoulussa työskentelevälle ja opiskelevalle uusi tuttavuus, sillä hän siirtyi hiljattain Perustieteiden korkeakoulun tietotekniikan laitokselta Sähkötekniikan korkeakouluun signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitokselle. Siirron avulla haluttiin helpottaa opiskelijoiden ja tutkijoiden elämää – aikaisemmin akustiikan opetus ja erikoislaitteita vaativa tutkimus oli jakautunut kahden korkeakoulun välille, mistä aiheutui monia erilaisia käytännön ongelmia.

Mutta mikä professoria ajaa eteenpäin ja miksi hän on ajautunut tutkimaan akustiikkaa?

Tapio Lokki, mitä tutkit ja miksi?

Tutkin huoneakustiikkaa, äänen etenemisen mallintamista sekä ihmisen kuulon toimintaa. Minua kiinnostaa tietää, miten erilaiset tilat vaikuttavat siihen, miten kuulemme äänen. Parhaiten minut tunnetaan konserttisaliakustiikan tutkimuksesta, jota olen tehnyt yli 10 vuoden ajan.

Meidän alamme on vähän sellainen, että tutkijan odotetaan olevan kaiken ääneen liittyvän asiantuntija, ja tästä syystä olen ajautunut työskentelemään hyvin monenlaisten projektien parissa. Tällä hetkellä työn alla on esimerkiksi hälykuulo eli ihmisten kuulovaikeudet meluisissa tiloissa ja se, miten kuulon heikkeneminen vaikuttaa hälykuuloon.

Toinen mielenkiintoinen käynnissä oleva projekti liittyy siihen, miten virtuaaliympäristöihin saadaan luotua aidontuntuinen äänimaisema. Lisäksi selvitän parhaillaan erään suomalaisen yrityksen kanssa sitä, miten selluloosasta voidaan valmistaa ääntä vaimentavaa materiaalia. Tällä hetkellä tällaiset materiaalit valmistetaan yleisesti lasi- tai kivivillasta.

Miten sinusta tuli tutkija?

Akustiikan tutkimukseen ajauduin vähän sattuman kautta noin 25 vuotta sitten. Minua alkoi kiinnostaa virtuaaliakustiikka ja auralisaatio eli virtuaalimaailmojen äänen simulointi ja kuuntelu – toisin sanoen, miten voimme simuloida ja kuunnella eri tilojen akustiikkaa. Sitä kautta minua on entistä enemmän alkanut kiinnostaa, kuinka tarkasti me oikeasti voimme kuulla erilaisten tilojen ominaisuudet. Tämä ajoi minut tutkimaan konserttisaleja – koska tila muokkaa ääntä, konserttisalin ominaisuuksilla on valtava merkitys siihen, miten kuulemme musiikin.  

Olen koko elämäni ollut kiinnostunut äänestä ja musiikista. Soitin nuorempana klarinettia ja muistan, kuinka minua kiinnosti nähdä, miten äänittämäni klarinetin soitto näkyi ääniaaltoina tietokoneella. Lukion jälkeen päädyin Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan sähkötekniikkaa ja olin jo heti alussa varma siitä, että haluan jatkaa opintojani pitkälle. Olen yliopiston professori neljännessä polvessa, joten minulle on ollut aina selvää, että tämäkin on järkevä uravaihtoehto.

Yksi salaisuuteni menestykseeni tutkijana saattaa olla se, että en ole koskaan ollut missään paras. Olen esimerkiksi pelannut jalkapalloa ja voittanut nuorten Suomen mestaruuden, mutta en koskaan ollut joukkueeni paras pelaaja. Soitin aikoinaan myös orkesterissa ja olin silloinkin varmaan keskivertoa parempi, mutta en koskaan paras. Toivoisin, että opiskelijatkin muistaisivat, että kaikista kursseista ei tarvitse saada erinomaisia arvosanoja. Asiat pitää hoitaa huolellisesti ja hyvin, mutta täydellisyyden tavoittelu vain väsyttää pitkällä aikavälillä, eikä silloin saa niin paljon asioita aikaiseksi.

Mitkä ovat olleet urasi huippuhetkiä?

Konserttisalien tutkiminen on ehdottomasti urani suurin saavutus. Saimme tutkittua ja vietyä eteenpäin pitkään tutkittua alaa, mistä olen ylpeä. Tämän tutkimustyön ansiosta minut tunnetaan pitkälti konserttisalitutkijana. On mukavaa, kun mielipidettäni kysytään silloin, kun rakenteilla on uusia konserttisaleja. Minulla on salien akustiikasta vahvat mielipiteet, ja autan mielelläni uusien salien ideointityössä.

Tutkimus ei karkaa mielestäni myöskään vapaa-ajalla, vaan konserttisalien ja muidenkin tilojen akustiikkaa tulee mietittyä myös työn ulkopuolisissa konserteissa ja tapahtumissa. Esimerkiksi Musiikkitalon akustiikasta en pidä, joten siellä ei tule sen takia käytyä. Omaan makuun mieluisimmat konserttisalit ovat esimerkiksi Berliinin Konzerthaus, Amsterdamin Concertgebouw sekä Musikverein Wienissä.

Millaisia ominaisuuksia tutkijalta vaaditaan?

Tutkimusta ei tehdä yksin, ja projektiryhmissä on hyvä olla ihmisiä, joilla on erilaisia ominaisuuksia ja monipuolista osaamista. Väitän, että nykyaikana tehtävä tutkimus perustuu niin pitkälti tiimityöhön, että professorien pitää olla hyviä valmentajia, joiden tehtävä on kerätä joukkueeseen parhaat vahvuudet. Lisäksi tutkijoilta vaaditaan pitkää pinnaa ja sitä, että jaksaa toisinaan hakata päätä seinään.  

Tutkijalta vaaditaan myös laajakatseisuutta. Akustiikan ala on todella laaja ja monitieteinen ja tutkimus ulottuu usein melkein lääketieteeseen ja psykologiaan asti, mutta myös vahvasti mittauspuolelle ja signaalinkäsittelyyn.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Tulevaisuudessa haluaisin keskittyä entistä enemmän kuulontutkimukseen, jotta voisin auttaa työlläni ihmisiä enemmän. Minua kiinnostaa hälykuulo sekä esimerkiksi se, missä ihmisen kuulokynnyksen rajat menevät. Minua kiinnostavat myös yleisesti kuuloon liittyvät ongelmat ja niiden syyt. Kuulo-ongelmien mekanismien selvittäminen auttaisi esimerkiksi lääkäreitä määräämään oikeat kuulolaitteet niitä tarvitseville henkilöille. Tällä hetkellä oikean kuulolaitteen löytäminen voi olla hyvinkin hidasta.

Toivoisin myös, että tulevaisuudessa kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota meluun. Esimerkiksi toimistojen ja koulujen työskentelytilojen pitäisi palvella ihmisiä eikä pelkästään sitä, että saadaan halvalla mahdollisimman paljon ihmisiä samaan tilaan. Työn laatu vaikuttaa siihen, millaiset työskentelytilat sopivat kuhunkin tilanteeseen, mikä pitäisi ottaa paremmin huomioon. Ympäristömelu varsinkin suurissa kaupungeissa on myös iso ongelma, johon pitää tulevaisuudessa kiinnittää huomiota.