91�����

Mistä tulet ja millainen on tarinasi?

Olen syntynyt Keski-Ukrainan maaseudulla. Opiskelin rahoitusta, pankkitoimintaa ja vakuutusalaa yhdessä Ukrainan vanhimmista yliopistoista, Kyiv Mohyla Academyssa, ja olin ensimmäisen opintovuoteni puolivälissä, kun sota alkoi helmikuussa 2022. 

Pysyttelin jonkin aikaa vain kotona, mutta kesällä aloitin vapaaehtoistyön Kiovassa, autoin raivaustöissä ja jälleenrakentamisessa. Sitten päätin hakea opiskelijavaihtoon. 

Kerrothan opinnoistasi.

Suomessa aloitin opintoni Jyväskylässä Erasmus+-stipendillä, sen jälkeen opiskelin Kouvolassa ja lopulta Aallossa, jossa olen ollut nyt noin vuoden. 

Aallossa on apurahaohjelma, jonka kautta sodan takia opintonsa Ukrainassa keskeyttäneet voivat suorittaa kursseja ja saada niistä opintopisteitä kotiyliopistoonsa. 

Otan kursseja Kauppakorkeakoulun pääaineista, enimmäkseen rahoitukseen liittyen. Nyt olen hakenut myös tutkinto-opiskelijaksi rahoituksen maisteriohjelmaan, jossa on yhteys kestävään liiketoimintaan. 

Koska vanhemmillani Ukrainassa ei ole varaa tukea opintojani – inflaation vuoksi he pystyvät hädin tuskin kattamaan omat menonsa – Aallon apuraha tarjosi hienon mahdollisuuden kehittää itseäni, elää levollisesti ja kerryttää kokemuksia, jotka voin jonain päivänä viedä mukanani.

Millaista oli muuttaa Suomeen?

Tämä maa sai sydämeni lämpenemään. Sain ensimmäisenä vuonna esimerkiksi käyttää maksutta Helsingin seudun joukkoliikennettä ja ilmaisia matkoja myös muualle Suomeen. 

Ukrainalaisiin suhtaudutaan empaattisesti ja meille tarjotaan tukea. Ukrainassa ei ole valtion tukemia opintolainoja, eikä opiskelijoiden hyvinvointiin kiinnitetä yhtä paljon huomiota. Esimerkiksi liikuntamahdollisuudet ovat täällä monipuolisia ja opiskelijalle edullisia. 

Kun saavuin Suomeen, yllätyin myös siitä, että yliopisto mainosti opiskelijabileitä – Ukrainassa juhliminen ja opiskelu nähdään täysin erillisinä asioina!

Mitä kaipaat eniten kotimaastasi? 

Koti-ikävä iskee erityisesti silloin, kun seuraan ystävieni postauksia sosiaalisessa mediassa. 

Sota on yhdistänyt ihmisiä, ja isänmaallisuus on vahvaa. Ystäväni voivat aktiivisesti osallistua yhteiskunnallisiin asioihin Ukrainassa ja kertoa ylpeinä tekevänsä oman osansa vapaaehtoistyöstä, esimerkiksi lahjoitusten ja lääkintätarvikkeiden hankinnassa tai varainkeruussa. Kaipaan sitä yhteisöä.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on? 

Haluaisin jäädä Suomeen ainakin muutamaksi vuodeksi, täällä voisi olla mahdollisuus nopeaan urakehitykseen. Mutta sen jälkeen haluaisin palata Ukrainaan. 

Minulla on vahva tunne, että täytyy antaa jotain takaisin. Voin palatessani tuoda mukanani suomalaisia arvoja, tietoa ja kokemuksia.

• Keväästä 2022 lähtien Aalto-yliopisto on tarjonnut maksuttoman erillisopinto-oikeuden noin 120 yliopisto-opiskelijalle, jotka ovat paenneet Ukrainasta sodan takia. Opiskeluoikeus koskee yksittäisiä opintojaksoja, mutta useat opiskelijat ovat ilmoittaneet suunnitelmistaan jäädä Aaltoon suorittamaan kandi- ja maisteriopintojaan. 

• Aalto-yhteisö on tukenut Ukrainasta tulleita opiskelijoita myös rahallisesti. Lahjoituksina kerätyistä varoista on avustettu 41:tä opiskelijaa 800 euron kuukausittaisella tuella. Apurahoja on myönnetty lukukaudeksi kerrallaan. 

• Valtaosa yksittäisistä lahjoituksista on ollut alle 100 euron suuruisia, mikä osoittaa, että pienilläkin lahjoituksilla on suuri merkitys, kun lahjoittajia on monia.

Artikkeli on julkaistu (issuu.com) toukokuussa 2025.