91�����

Tutkimuksen tekijä, Aalto-yliopiston väitöskirjatutkija ja VTT:llä työskentelevä Robert van den Brink, toteaa, että rakentamisessa tehdään innovaatioita, mutta ne ovat yleensä projektikohtaisia parannuksia. Kiertotalous on kuitenkin niin suuri muutos, että se vaatii isompia usean osapuolen prosessimuutoksia ja innovaatioita.

Van den Brink pitää kiertotalouden suurimpana haasteena kierrätettyjen tai uudelleen käytettävien materiaalien vakaata tarjontaa liiketoiminnallisesti kannattavalla tavalla. Aiheeseen liittyviä pilottihankkeita on tehty, mutta systeemiset muutokset ovat vielä edessä.

Sääntely ja sopimukset edistävät kiertotaloutta

Kiertotalouden toteuttamiseksi on erilaista sääntelyä liittyen muun muassa julkisiin hankintoihin, tuotteisiin, tuotantoon, jätehuoltoon ja kierrätykseen. Lisäksi toimiala on tehnyt vapaaehtoisia sitoumuksia, kuten Raklin ja ympäristöministeriön välisen kestävän purkamisen Green Deal -sopimuksen.

Rakentamista koskevat erityisesti purkamista ja jätteitä koskevat määräykset ja sopimukset. Suomessa puretaan noin 8000 rakennusta vuodessa. Ne tuottavat 85 % rakennus- ja purkujätteestä, josta Suomi on EU:ssa sitoutunut kierrättämään tai uusiokäyttämään 70 %. Tavoitetta ei ole vielä saavutettu.

Rakennushankkeet puolestaan tuottavat 15 % rakennus- ja purkujätteestä, ja niiden kierrätysaste on yksi Building 2030:n visiomittareista. Konsortion tavoitteena on päästä 90 prosentin tasoon vuoteen 2030 mennessä. Urakoitsijoilta saadun tiedon mukaan toissa vuonna 122 mitatun hankkeen kierrätysaste oli 53 %. 

Kiertotalouden toteutustapoja

Kiertotalous ei ole vain materiaalien kierrätystä. Se on ajattelutapa, joka kattaa suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon prosessit, tuotteet ja liiketoimintamallit.

Perustan muodostavat pitkäikäisiksi tarkoitetut rakennukset, jotka ovat muuntojoustavia ja kestävästi kunnossapidettäviä. Muuntojoustavuutta voi toteuttaa esimerkiksi avoimella rakentamisella, jossa tilat suunnitellaan muunneltaviksi ja vain rajattu perusosa säilyy kiinteänä.

Toisaalta rakennus voi olla purettava ja uudelleen koottava. Tästä van den Brink mainitsee esimerkkinä Alankomaissa vuonna 2016 rakennetun väliaikaisen oikeustalon, joka purettiin viiden vuoden käytön jälkeen ja jonka osat varastoitiin tulevaa uudelleenpystytystä varten. Vastaavia hankkeita on ollut myös Suomessa ja Ruotsissa. Espoon Pikkulaivan osat myytiin purkamisen jälkeen uudelleenkäytettäviksi, ja Tukholman Östermalmin väliaikainen kauppahalli koottiin uudelleen Mölnlyckessä ravintolaksi ja padel-halliksi.

Rakennusosa- ja rakennetason esimerkkejä kiertotaloudesta ovat julkisivu- ja välipohjaelementtien uudelleenkäyttö sellaisenaan. Van den Brinkin mukaan aina ei olisi tarpeen purkaa elementtejä alkuperäisissä mitoissaan. Purettavat osat voitaisiin esimerkiksi leikata standardimittoihin, mikä helpottaisi niiden jatkokäyttöä.

Rakennusmateriaalien erottelu purkujätteestä on jo mahdollista mutta prosessia hankaloittaa kuitenkin materiaalitiedon puute. Sen vuoksi tarvitaan testejä ja mittauksia, jotta aineksen soveltuvuus jatkokäyttöön selviäisi. Lisäksi materiaalien varastointi ja edelleen jakelu ovat vielä kehitysvaiheessa.

Miten kiertotalous nyt voi toteutua?

Aiempi Building 2030 -tutkimus ”Toimitusketjujen hallinta” osoitti, että tuotteiden toimitusketjut ja rakentamisen prosessit ovat erillään ja kohtaavat vasta työmaalla. Tieto ei siirry näiden prosessien välillä puuttuvien tiedonvälitystapojen ja tiedon vakioinnin vuoksi. Purkamisen tarjontaketju rakennuksen elinkaaren lopussa on tällä hetkellä niin ikään erillinen.

Van den Brink kertoo, että kiertotalous voi toteutua rakentamisessa kahdella tavalla: projektilähtöisesti ja teollisuuslähtöisesti.

Projektin tilaaja voi edellyttää, että hankkeessa toteutetaan kiertotaloutta esimerkiksi uudelleenkäyttämällä rakenteita tai materiaaleja. Suunnittelijat ja urakoitsijat puolestaan selvittävät, miten se toteutetaan. Van den Brink toteaa, että tämä projektilähtöinen tapa on vallitseva käytäntö, vaikka se ei ole erityisen kustannustehokasta tai skaalautuvaa.

Teollisuuslähtöisessä mallissa materiaali- ja tuotevalmistajat huolehtivat esimerkiksi kierrätysmateriaalien käytöstä. Tällöin projektin näkökulmasta mikään ei välttämättä muutu; ainoastaan tuoteselosteista käy ilmi materiaalien alkuperä. Tämä malli on skaalautuva, jos valmistaja pystyy pitämään tuotteiden hinnan tavanomaisella tasolla.

Mikä on kiertotalouden tavoitetila?

Van den Brinkin mukaan kiertotaloudesta tulee liiketoiminnallisesti kannattavaa, kun kierrätysmateriaalien hankinnan kustannukset laskevat ja niiden jalostaminen korkeamman arvon tuotteiksi vakiintuu.  Muutoksen ytimessä on vakaa ja luotettava tuote- ja materiaalivirta. Se puolestaan edellyttää eräänlaista kiertotalouden ekosysteemin synnyttämistä. 

Tavoitetilassa rakentamisen osapuolet voivat sitoutua uusiotuotteiden käyttöön jo hankkeiden alkumetreillä. Suunnittelijat saavat tarkat tiedot uusiotuotteiden ominaisuuksista ja voivat luottaa niiden saatavuuteen. Urakoitsijat pystyvät hinnoittelemaan materiaalit tarjouslaskennassa ilman riskilisiä ja saavat ne oikea-aikaisesti työmaalle.

Valmistajilla on vakiintuneet prosessit kierrätys- ja uudelleenkäytettävien tuotteiden hankintaan ja käyttöön. Tämä edellyttää, että purkajilla on prosessit materiaalien tunnistamiseen, jatkokäsittelyyn ja varastointiin.

Kiertotalousnäkökulma on jo osa rakennusalalla käynnissä olevia tuotetiedon vakiointihankkeita. EU:n digitaalinen tuotepassi on tulossa käyttöön parin vuoden kuluttua, ja Building 2030 on edistänyt GS1-standardien käyttöönottoa suunnittelussa ja rakentamisessa. Tavoitetilassa osapuolet pystyvät jakamaan vakiomuotoista tietoa keskenään kitkattomasti ja koneluettavassa muodossa. 

Kohti Building 2030 -visiota

Building 2030:n visiossa ”Vuonna 2030 kestävä kehitys ohjaa kaikkea päätöksentekoa. Rakentamisessa käytetään kierrätettäviä ja turvallisia materiaaleja. Rakennusjäte on pientä ja hiilidioksidipäästöt ovat puolittuneet verrattuna vuoden 2018 tasoon.”

Tämä tutkimus nostaa esiin rakennusalalle kriittisiä kysymyksiä ja tuottaa vastauksia, jotka tukevat alan muutosta kohti Building 2030:n visiota.

Van den Brink jatkaa tutkimustaan analysoimalla kiinnostavimpia toteutettuja hankkeita ja kehitystoimia. Hänen tarkoituksenaan on julkaista keväällä ensimmäinen versio kiertotalouden tarjontaketjumalleista ja testata niiden toimivuutta haastatteluin ja kyselyin. Tarkennetut mallit valmistuvat vuoden puoliväliin mennessä.