91ÇàÇà²Ý

Puettavasta teknologiasta on tullut yhä enemmän osa ihmisten arkea. Tutkijat ovat selvittäneet puettavien laitteiden vaikutusta sosiaaliseen vuorovaikutukseemme jo parin vuosikymmenen ajan, mutta niiden laajamittaista käyttöönottoa ei ole vielä tapahtunut. Enemmistö laitteista on edelleen yksilökeskeisiä ja terveyteen liittyviä.

Toisaalta tutkijat ovat huomanneet juuri sosiaalisten tekijöiden ja tilannesidonnaisuuden selittävän todennäköisyyttä ottaa puettavia laitteita käyttöön. Tätä epäsuhtaa tulisi tutkia lisää ja keskittyä puettavien laitteiden , kuten ihmisten kokemuksiin, käytökseen ja mielikuviin. Parempi ymmärrys voisi johtaa sosiaalisten puettavien laitteiden uusiin käyttötapoihin. Tästä syystä päätimme tutkia opiskelijahaalarien monipuolista kulttuurista perintöä vapun yhteydessä.

Opiskelijahaalarien värit edustavat eri ainejärjestöjä ja osoittavat ryhmään kuulumista sekä yhteisöllisyyttä. Ainejärjestön tarjoama väriskeema tarjoaa alustan, johon opiskelijat keräävät haalarimerkkejä opiskeluvuosien aikana. Merkit kertovat jaetuista kokemuksista, omista viiteryhmistä sekä henkilökohtaisista arvoista. Haalarikulttuuri muodostaakin rikkaan merkitysmaailman, jota tutkimalla on mahdollista selvittää myös digitaalisen muodin sekä kulttuurin tulevaisuutta.

Yhteisöllinen suunnittelu lisäsi tietoa sosiaalisista pukeutumiskäytännöistä

Tutkimusryhmämme suunnitteli opiskelijoiden kanssa digimerkki-nimisen interaktiivisen haalarimerkin. Digimerkin LED-näyttö esitti erilaisia kuvia ja meemejä, jotka reagoivat lähellä olevien ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Lisäksi näyttö oli synkronisoitu siten, että se rohkaisi käyttäjiä yhteislauluihin sekä muihin aktiviteetteihin. Opiskelijoilla oli myös mahdollisuus vaihtaa ja lähettää meemejä toisilleen.

Seurasimme opiskelijoiden digimerkin käyttöä kahden viikon ajan. Opiskelijat muokkasivat olemassa olevia käytäntöjä uusien digimerkkikäytänteiden avulla aktiivisesti ja synnyttivät myös uusia vuorovaikutustapoja.

Spämmäys oli yksi digimerkin toiminnallisuus, jota emme osanneet odottaa. Kissakuvia käytettiin erityisen aktiivisesti kahden henkilön vuorovaikutuksen kaappaamiseen sekä kiusoitteluun, josta lopulta syntyi jaettu meemi osallisten välille. Osa käyttäjistä keskittyi omien meemien itsepintaiseen levittämiseen yhä uudestaan, vaikka toinen käyttäjä olisikin hylännyt lähetetyn meemin jo kertaalleen.

Meemit siltana digitaalisen ja todellisen elämän välillä

Spontaanisti syntynyt spämmäyskäytänne sekä muut tutkimuksen aikana havaitut digimerkin käyttötavat osoittavat meemien olevan rakenteellinen ilmiö digitaalisessa kulttuurissa. Niitä käytettiin sosiaaliseen kanssakäyntiin muun muassa meemihaasteiden kautta.

Havainnot voidaan käsitteellistää memeettisiksi ilmaisuiksi, jotka edistävät dialogia ja yhteisöllisyyttä luomalla uusia merkityksiä osallisten välisessä vuorovaikutuksessa. Sama mekanismi toimii internetissä kiertävissä meemeissä. Memeettinen ilmaisu myös edesauttaa sosiaalisten teknologioiden käyttöönottoa, esimerkiksi puettavissa laitteissa.

Conference on Human Factors in Computing Systems 2022 -seminaarissa julkaistu selittää tutkimusta sekä käytettyä generatiivisen ja yhteisöllisen suunnittelun tutkimusmenetelmää tarkemmin. Artikkelissa tarkennamme myös, miksi merkitysten luonti ja dialoginen lähestymistapa ovat keskeisiä sosiaalisia teknologioita suunniteltaessa.