91�����

Miten arkkitehti voi auttaa ihmisiä, jotka on pakotettu jättämään kotinsa? 

Vuoden 2024 alussa maailmassa oli 114 miljoonaa kotinsa menettänyttä ihmistä. Heistä jokaisella on tarinansa ja toivo tulevaisuudesta – sekä tarve löytää paikka, jossa asua. Vaikka ongelma on valtava, meidän ei silti tule hukkua numeroihin tai kriisin laajuuteen.

Näissä tilanteissa arkkitehti on osa monialaista tiimiä, joka työskentelee keskellä koko ajan muuttuvaa, monimutkaista ongelmien vyyhtiä. Tuhansien ihmisten kriisialueella on löydettävä keino ratkaista asuttamiseen liittyviä ongelmia ja tukea kriisistä toipumista sekä jälleenrakennusta.

Työ on varsin erilaista kuin perinteinen arkkitehdin työ, jossa yleensä suunnitellaan tuote, talo. Humanitaarisissa tilanteissa mantramme on, että kyse ei ole tuotteesta, vaan prosessista.

Mitä erityistaitoja arkkitehdit tarvitsevat humanitaarisessa työssä? 

Arkkitehdit koulutetaan tunnistamaan ja ymmärtämään monimutkaisia tilanteita, yhdistämään erilaisia fyysisiä ja sosiokulttuurisia elementtejä konkreettiseksi muodoksi. 

Hätätilanteissa pitää kyetä nopeasti tarjoamaan fyysistä suojaa, mutta samalla on ymmärrettävä kullekin kriisille ominaiset kulttuuriset ja ulkoiset olosuhteet. Millainen ilmasto on? Kuinka ruoanvalmistus onnistuu? Entä nukkuminen: lattialla vai riippumatoissa? 

Eri puolilla maailmaa on humanitaarisia avustushankkeita, jotka ovat epäonnistuneet, koska avunsaajat eivät koe niiden vastaavan heidän tarpeitaan. Maanpakoon joutuneet ovat erityisesti heikoilla, avustustyön pitäisi keskittyä tukemaan heitä. 

Ennen kaikkea työ vaatii nöyrää lähestymistapaa, kunnioitusta kriisin kokeneita yhteisöjä kohtaan sekä ryhmätyötaitoja.

Miten kodin menetys vaikuttaa ihmisen identiteettiin? 

Omat juuret ovat kaikille tärkeitä – identiteettimme liittyy paikkoihin tai tiloihin, joissa asumme. Se, ettei voi tuntea kuuluvansa tiettyyn paikkaan, vaikuttaa suuresti terveyteen ja hyvinvointiin, eikä juurtumisen tarve häviä muualle siirryttäessä. Ihmiset etsivät aina keinoa tehdä itselleen kodin, missä tahansa paikassa, jossa he oleskelevat. 

Muistan erään tapauksen Thessalonikista, jossa pakolaiset asuivat konteissa. Erään kontin edessä oli joulukoristeita ja tekokuusia. Se teki selväksi: tämä on minun paikkani. 

Miten päädyit tämän alan tutkimuksen pariin? 

Olen aina halunnut työskennellä arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön parissa, mutta mieluiten niiden vaikeissa olosuhteissa elävien hyväksi, joihin enemmistö maailman ihmisistä kuuluu. 

Nyt voin onnekseni yhdistää akateemisen uran humanitaariseen työhön. Molemmat rikastuttavat toisiaan. 

Kaksi vuotta sitten siivosin äitini taloa hänen kuoltuaan ja löysin kirjeen Islannin Punaiselta ristiltä vuodelta 1988. Siinä sanottiin: ”Hyvä Kristjana, kiitos kiinnostuksestasi Punaisen ristin kansainväliseen työhön. Suosittelemme, että hankit koulutuksen ja elämänkokemusta ja palaat sitten takaisin meille.” 

Haluaisin löytää henkilön, joka kirjoitti tuon, ja päivittää kuulumiset!

Artikkeli on julkaistu (issuu.com) syyskuussa 2024.