91ÇàÇà²Ý

Millaisia harhakäsityksiä niin sanottuihin älyrakennuksiin liittyy? 

Usein ajatellaan tieteiselokuvista tuttuja asioita: valo seuraa sinua kävellessäsi käytävää pitkin, ja rakennus reagoi ympärilläsi. Mutta ne ovat turhan kalliita ja monimutkaisia mielikuvia toteutettaviksi. 

Palvelumuotoilu on muuttanut alaa. Älyrakennuksia suunniteltaessa tarkastellaan nyt esimerkiksi kulkureittejä ja käytön mahdollisia esteitä. Haluamme rakennusten olevan helppokäyttöisiä ja ratkaisevan arjen pieniä mutta ärsyttäviä ongelmia: esimerkiksi, miten helpoiten löytää työkaverin tai vapaan puhelinkopin toimistolla. 

Sen sijaan, että pohtisimme pelkästään ilmanlaatua, jonka ei hyvin suunnitelluissa rakennuksissa pitäisi edes olla ongelma, tai monimutkaisia teknisiä ratkaisuja, selvitämme, millä tavoin rakennus voisi tarjota käyttäjilleen tietoa, joka heitä oikeasti kiinnostaa. Sellainen voi olla esimerkiksi tieto siitä, mihin aikaan lounasravintolan jono on lyhyempi.

Näkökulmasi on siis enemmän ihmis- kuin teknologialähtöinen? 

Juuri näin. Ideana on tunnistaa ne asiat, jotka aidosti vaivaavat arkeamme, ja keksiä, miten ne voidaan ratkaista. 

Voimme esimerkiksi näyttää tilankäyttäjille reaaliaikaisesti, milloin tilat ovat vapaana, seurata niiden käyttöä ja mukauttaa kysyntään. Tämä tapahtuu yksinkertaisten työkalujen, kuten huomaamattomien tunnistimien, avulla.

Miten tämä vaikuttaa älyrakennuksiin ja niiden suunnitteluun? 

Se lisää mukavuutta. Esimerkiksi rakennuksen kestävyyden tai käyttäjien hyvinvoinnin näkökulmasta kyse on käyttäytymisen muuttamisesta, eli kestävän tai terveellisen valinnan tekemisestä käteväksi. Tulee esimerkiksi selvittää, miten käyttäjät pääsevät paikalle, koska ja paljonko he liikkuvat ja mitä ruokaa he syövät. Yksittäisen rakennuksen ohella tulee ottaa huomioon myös naapurusto tai koko kaupunki. 

Tutkimusryhmäni kehittää niin sanottuja hyperpaikallisia palveluita. Niillä tarkoitetaan esimerkiksi jonkin naapurustossa sijaitsevan, tyhjillään olevan kaupallisen tilan ottamista käyttöön ja varustamista älylukolla. Tähän tilaan lisätään yksinkertainen palvelu, vaikkapa yhteiskäyttöisten työkalujen vuokraaminen. 

Ideana on pitää tekniikka yksinkertaisena ja keskittyä käytön mukavuuteen; esimerkiksi, että palvelut ovat helposti käytettävissä ja lähellä 24/7. Palveluista voi myös syntyä startup-yritysten käsissä sovelluksia, jotka voidaan integroida vaikkapa niihin älylukkoihin.

Kuinka päädyit tähän työskentelytapaan? 

Kun aikoinaan aloitin työt kestävän kehityksen konsultoinnin parissa, alalla keskusteltiin usein vain parhaista käytännöistä: kuinka onnistuisimme tekemään asioita hieman paremmin kuin viime viikolla. Se tuntui liian hitaalta. 
Sain inspiraatiota startup-yritysten toimintatavoista, joissa yhdistyvät uusi teknologia ja ihmisten käyttäytymisen ymmärtäminen. Yltiörationaalisen insinöörinäkökulman sijasta tartuin tähän tapaan. 

Jos ihmisten halutaan tekevän kestäviä valintoja, niistä on tehtävä helpompia. Sen sijaan, että kuluttaja ostaisi tikapuut tai poran, jota käyttäisi vain kerran tai pari vuodessa, hänelle voidaan tarjota laadukkaita ja edullisia yhteiskäyttöisiä työkaluja, jotka ovat helposti saatavilla. 

Kuluttajien pelottelu sulavalla jäälautalla kelluvan jääkarhun kuvalla ei ole tuottanut tulosta. Syyllistämisen sijaan heitä pitää kannustaa oikeanlaisiin valintoihin. Tehdä niistä helppoja ja houkuttelevia – tavoittelemisen arvoisia.

Artikkeli on julkaistu Arjen valintoja -palstalla, jossa henkilöt esittelevät tutkimusaiheitaan oman arkensa näkökulmasta. Kenneth Dooley on aloittanut viisivuotisen kautensa työelämäprofessorina joulukuussa 2022 Aalto-yliopiston sähkötekniikan ja automaation laitoksella.

Teksti: Sedeer el-Showk
Kuva: Nita Vera