Opettajan käsikirja
Tietoa ja palveluja laadukkaan opetuksen ja oppimisen tueksi
Kestävyys muotoilun opetuksessa Aallossa
Kirjoittajat: professori Kirsi Niinimäki, vanhempi yliopistonlehtori Tatu Marttila ja lehtori Teppo Vienamo Aalto-yliopiston Muotoilun laitokselta
Kestävyysajattelu on integroitu monipuolisesti muotoilun opetukseen Aallossa sekä kandidaatti- että maisteritasolla. Kanditasolla keskiössä on ensisijaisesti tuotesuunnittelun ja materiaalivalintojen ympäristövaikutukset sekä suunnittelijan mahdollisuudet vaikuttaa näihin omilla valinnoillaan, kun taas maisteritasolla opetetaan enemmän systeemitason muutostarvetta.
Kestävyysajattelu on integroitu monipuolisesti muotoilun opetukseen Aallossa sekä kandidaatti- että maisteritasolla. Kanditasolla keskiössä on ensisijaisesti tuotesuunnittelun ja materiaalivalintojen ympäristövaikutukset sekä suunnittelijan mahdollisuudet vaikuttaa näihin omilla valinnoillaan, kun taas maisteritasolla opetetaan enemmän systeemitason muutostarvetta.
Muotoilun laitoksella kandidaattiopintojen pääaineisiin kuuluvat Muotoilun, Muodin sekä englanninkielisen Aalto Bachelor Progamme in Design (syksystä lähtien Aalto Bachelor programme in Design and Media Fashion) -ohjelmat. Maisteriopintojen pääaineisiin kuuluvat Collaborative and Industrial Design, Fashion, Clothing and Textile Design (syksystä lähtien Fashion and Textile design) sekä Contemporary Design. Lisäksi laitos tarjoaa opetusta kahdessa Aalto-tason maisteriohjelmassa: International Design Business Management ja Creative Sustainability.
Kestävyyden opetus integroituu pääaineen mukaan tuoden kuhunkin pääaineeseen ammatillisesti oleellisen osaamisen. Kun tuotesuunnittelupainotteisissa pääaineissa keskitytään enemmän suunnittelullisiin ratkaisuihin, esimerkiksi International Design Business Management -pääaineessa fokus on strategisella ajattelulla ja liiketoimintatasolla. Tuotesuunnittelussa kestävä kehitys on ollut opetuksessa mukana jo 1990-luvun lopulta lähtien. Näin ollen uuden tiedon päivitys opetukseen tulee seurata uusinta tutkimusta ja kunkin alan kehitystä tiivisti, jotta tulevaisuuden suunnittelijoille voidaan luoda relevantti tietopohja kestävyydestä opintojen aikana. Seuraavassa esitellään keskeisimpiä kestävyyden näkökulmia, joita integroidaan muotoilun opetukseen.
Mitä on kestävä muotoilu
Kestävä muotoilu (sustainable design) nostaa ympäristöön, ihmisiin ja yhteiskuntaan liittyvät huomiot keskiöön tuotteiden, palveluiden ja prosessien suunnittelussa. Kestävän muotoilun keskeisinä mittareina toimivat esimerkiksi prosesseista ja tuotannosta syntyvä hiili- ja materiaalijalanjäljet, joiden tehostamista kutsutaan ekotehokkuudeksi. Lisäksi tehokas ja kestävämpi tuotteiden ja materiaalien käyttö voi tarjota hyötyjä koko arvoketjulle. Kun arvioidaan muotoilun kestävyyttä, tuleekin arvioida niin sosiaalisia kuin globaalejakin näkökulmia, sekä yhteiskunnallista kehitystä laajemmin.
Kestävän muotoilun strategiat ovat kehittyneet rinnakkain kestävään kehitykseen liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun kanssa. Tuote- ja materiaalitason kestävyyden lisäksi fokukseen on otettu tuotannon ja kulutuksen järjestelmä- ja systeemitason muutokset sekä viime aikoina myös innovaatiotoiminta ja yhteiskunnallisten muutosten tukeminen. Kestävyys- ja ympäristökriisissä resurssien tuhlaus esim. teollisessa tuotannossa nähdään ongelmana ja muotoilussa pyritäänkin siirtymään pois kestämättömästä, kulutuskeskeisestä elämäntavasta.
Yhtenä kestävän muotoilun kulmakivistä toimii ekosuunnitteluajattelu (ecodesign), jossa elinkaariajattelu yhdistyy tuotesuunnitteluun pohtien tuotteiden ja palvelujen kestävyysvaikutuksia niiden kaikissa tuotannon ja käytön vaiheissa. Ekosuunnitteluajattelun mukaisesti materiaalien ja tuotteiden kestävyyttä voidaan parantaa tuotantoa ja käyttöä kehittämällä, esimerkiksi huomioimalla sosiaalista kestävyyttä raaka-aineiden tuotannossa, pyrkimällä vähäpäästöisiin tuotantomenetelmiin ja logistiikkaan, pidentämällä tuotteiden käyttöikää huolto- ja korjauspalveluilla tai kehittämällä parempia kierrätysjärjestelmiä.
Materiaaleista ja tuotteista saatu hyöty kasvaa edelleen, jos niitä käytetään tehokkaammin ja pidempään. Tuote-palvelujärjestelmien suunnittelu (product-service-system design, PSS) pyrkii kehittämään uudenlaisia palvelumalleja, joissa tuotteita voidaan jakaa, huoltaa tai kierrättää yhä tehokkaammin. Jakamistalouden vertaispalvelut, lainaamot, korjaamot sekä tuotteiden takaisinottojärjestelmät ovat palveluja, joilla voidaan paitsi kehittää materiaalitehokkuutta edelleen, mutta myös jakaa hyötyjä laajemmalle arvoketjulle.
Viime aikojen kiertotalouskeskustelu sekä murrokset kestävämmän energian tuotannon ja liikenteen ympärillä ovat puolestaan esimerkkejä ylätason yhteiskunnallisen kehityksen ohjaamisesta, jota voidaan niin ikään tukea erilaisin muotoilulähtöisin toimintamallein, kuten joukkoistamalla toimintaa tai osallistamalla erilaisia toimijoita eri prosesseihin. Esimerkkinä tästä voi mainita muotoilun valtionpalkinnolla 2020 palkitun, edesmenneen palvelumuotoilijan ja sisustussuunnittelijan Tanja Jänicken, joka oli yksi yhteiskunnallisesti merkityksellisiin hankkeisiin erikoistuneen Yhteismaa ry:n sekä joukkorahoituspalvelu Mesenaatti.me perustajajäsenistä. Näiden lisäksi Jänicke on ollut kehittämässä muun muassa Siivouspäivä-konseptia yhteisöllisyyden edistämiseksi kaupungeissa.
Kestävän muotoilun kansainvälinen säätely
Kestävän muotoilun opetuksessa on myös tärkeää huomioida alaa säätelevä kansainvälinen lainsäädäntö. EU-tasolla kestävää kulutusta ja tuotantoa (sustainable consumption and production, SCP) ohjaa useampi direktiivi. Aiemmin tuotesuunnittelutason fokus on ollut erityisesti sähkölaitteiden energiankulutuksen vähentämisessä (ks. aiempi ecodesign-direktiivi), tuottajavastuun kehittämisessä (extended producer responsibility, EPR) sekä kuluttajien toiminnan ohjaamisessa (esim. ekomerkinnät).
Kiertotalousajattelun mukaisesti vuonna 2024 päivitetty ecodesign-direktiivi (Ecodesign for Sustainable Products Regulation, ESPR) laajentaa fokuksen lähes kaikkiin tuotteisiin ja nostaa keskiöön myös kestävyyteen, korjattavuuteen ja kierrätykseen liittyviä kriteereitä. Jatkossa kaikki tuotteet tulee suunnitella pitkäikäisiksi, korjattaviksi ja kierrätykseen soveltuviksi. Viime aikoina myös muovien tehokkaampaa kierrätystä ja kierrätysmateriaalien käyttöä on edistetty (ks. esim. EU:n muovistrategia), ja tuottajavastuu kierrätyksessä on ulotettu muovipakkauksiin. EU:ssa on edistetty myös sosiaalista kestävyyttä, ja isojen yritysten ja organisaatioiden tulee raportoida sosiaalisen ja ympäristökestävyyden riskeistä.
EU-tason lisäksi kestävää suunnittelua ja muotoilua määrittelee kansainvälinen ISO-standardi, jonka 14000-sarjasta löytyy esimerkiksi standardoidut prosessit ympäristöhallinnan järjestelmien kehitykseen (ISO 14001) sekä ecodesign-prosessien käyttöönottoon (ISO 14006). Näitä sekä yleisempiä sääntelymekanismeja sivutaan mm. Muotoilun ja Aalto Bachelor Progamme in Design -ohjelmien opiskelijoille pakollisella Sustainable Design -kurssilla (ARTX-C1008) sekä syvemmin esimerkiksi monialaisessa Aalto-tason Creative Sustainability -maisteriohjelmassa, jonka opetuksessa on mukana myös Aallon Kemian tekniikan ja Kauppatieteiden korkeakoulut.
Kestävyysajattelun integroiminen tekstiili- ja vaatesuunnittelun opetuksessa
Tekstiili- ja vaatesuunnittelun opetuksessa kestävyysajattelu on integroitu ammatillisiin aineisiin. Esimerkiksi painokangassuunnittelussa ja tekstiilimateriaalien värjäyksen opetuksessa käydään läpi värjäysaineiden ja tarvittavien kemikaalien ympäristövaikutuksia, tutustutaan kemikaalien turvallisuusinformaatioon ja niiden oikeaoppiseen käyttämiseen sekä hävittämiseen. Opetuksessa tuodaan esiin myös vaihtoehtoisia ja ympäristön kannalta parempia menetelmiä – esimerkiksi synteettisten väriaineiden ja kemikaalien sijaan voidaan käyttää biopohjaisia luonnonväriaineita ja apuaineita värien kiinnittämiseen tekstiilikuituihin. Tässä kohdin pohditaan myös tuotteen ideaalista käyttöikää ja siihen tarvittavaa värinkestoa, eli tuotteen teknisiä ominaisuuksia. Uusin tutkimustieto tältä sektorilta on tehokkaasti integroitu opetukseen. Opetuksessa myös esitellään uusimpia tutkimuksessa syntyviä tulevaisuuden innovaatioita, kuten biopohjaisia materiaaleja, joita kehitetään tehokkaasti Aalto-yliopistossa – eli integroimme omaa tutkimustamme perusopetukseen.
Koska tekstiili- ja vaatesuunnittelussa materiaalivalinnat ovat tärkeä tekijä, johon suunnittelija voi vaikuttaa, materiaaliopinnoissa käydään läpi materiaalien ympäristövaikutuksia, tutustutaan ekomerkittyihin materiaaleihin ja myös pohditaan materiaalivalintoja tuotteen elinkaaren loppuvaiheen, eli kierrätyksen näkökulmasta (materiaalien mahdollinen kierrätettävyys). Opiskelijat voivat myös käyttää kierrätysmateriaaleja ja teollisuuden lahjoittamia ylijäämämateriaaleja kurssitöiden suunnitteluun. Vaatteiden kierrätys ja uudelleensuunnittelu onkin muodostunut tärkeäksi osaksi opintoja, ja se vaatii aivan uudenlaista lähestymistapaa vaatesuunnitteluun, kun lähtökohtana onkin vanha vaate ja sen tuomat rajoitukset uuden tekstiilimateriaalin sijaan. Kursseilla pohditaan myös suunnitteluprosessin aikaisten valintojen vaikutusta tuotteen funktionaalisuuteen tai käyttöikään sen esteettisen ulkonäön lisäksi. Uutena aspektina tulee huomioida myös tuotteen korjattavuus ja kierrätettävyys (uudet EU-direktiivit).
Joissain kursseissa on myös lisätty opiskelijan omaan arvioon tehtäväosio, jossa opiskelija arvioi omaa suunnittelutyötään kestävän kehityksen kriteereiden kautta. Opinnoissa pohditaan myös teollisuuden tuotantoprosesseja kestävän kehityksen näkökulmasta, suunnittelijan roolia vaate- ja tekstiiliteollisuudessa sekä kohtia, joissa suunnittelija voi omalta osaltaan vaikuttaa tuotteen ympäristöjalanjäljen pienentämiseen tai tuotteen käyttöiän pidentämiseen. Maisteriopinnoissa pohditaan myös systeemitason muutosta, kuluttamiseen vaikuttamista esimerkiksi uusien tuote-palvelujärjestelmien tai liiketoiminta-ajattelun kautta, sekä otetaan huomioon myös EU-tason direktiivit ja niiden tuomat muutokset suunnitteluun (EU Strategy for Sustainable and Circular Textiles).
³¢¾±²õä±ô³Ü°ì±ð³¾¾±²õ³Ù²¹:&²Ô²ú²õ±è;
Ecodesign methods review:
Rossi, M., Germani, M., & Zamagni, A. (2016). Review of ecodesign methods and tools. Barriers and strategies for an effective implementation in industrial companies. Journal of Cleaner Production, 129, 361-373. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2016.04.051
Product Service Systems and Sustainability: Opportunities for Sustainable Solutions:
https://search.issuelab.org/resource/product-service-systems-and-sustainability-opportunities-for-sustainable-solutions.html
EU Sustainable Consumption and Production, SCP:
https://www.europarl.europa.eu/factsheets/en/sheet/77/sustainable-consumption-and-production
EU Ecodesign for Sustainable Products Regulation, ESPR:
https://commission.europa.eu/energy-climate-change-environment/standards-tools-and-labels/products-labelling-rules-and-requirements/ecodesign-sustainable-products-regulation_en
EU Circular Economy Action Plan:
EU Strategy for Sustainable and Circular Textiles
Henninger, C., Niinimäki, K., Jones, C. & Cano, M.B. (2022) Sustainable Fashion Management. London, New York: Routledge. ISBN 9780367564551
