Jälkitautina etätyöpandemia?
Jari Laine & Timo Seppälä
Liioitellaanko etätyön etuja? Meidän ei pidä olla liian vakuuttuneita siitä, että etätyö on tulevaisuuden digitalisoituvan työn standardi. Kysymys kuuluu, johtaako työntekemisen kehitys vapaampaan työkulttuuriin ja yhä globaalimpaan kilpailuun työpaikoista, kun sosiaalinen vuorovaikutus siirtyy laajemmin verkkoon?
Etätyö on yleisintä ylempien toimihenkilöiden ryhmässä. Kasvuvaraa on vielä runsaasti erityisesti teollisuuden toimihenkilöillä. Luovassa luokassa paikasta riippumaton työ on ollut normi jo pitkään. Läppärin on voinut viedä sujuvasti kotiin, kahvilaan, mökille tai aurinkorannalle. Viimeisen seitsemän vuoden aikana vähintään kuukausittain etätyötä tekevien osuus on Suomessa kasvanut 11:sta 21 prosenttiin.
Koronaepidemian ajamana kaikkialla missä on voitu, on siirrytty etätyöhön koteihin. Jos etätyö onnistuu hyvin, edessä voi olla uusi työn standardi myös tehtävissä, joita aiemmin on tehty paikkasidonnaisesti. Vai onko meillä sittenkin edessämme paluu omiin työhuoneisiin? Onko kyseessä mahdollisuus vai uhka? Ainakin meneillään on mielenkiintoinen kokeilu.
Työhuoneista avokonttoreihin -tieto kulkee rajatta?
Aikoinaan meillä oli työhuoneet jokaiselle – nyt meillä on avoimuuden ja tiedonkulun nimissä avokonttori. Vaikka sisäinen viestintä nopeutuu, tieto lisääntyy ja tilaakin säästyy, avokonttori ei ole kaikille työtehtäville eikä henkilöille paras työympäristö. Monet ylemmät toimihenkilöt ja luovan työn tekijät siirtyivät jo vuosia sitten suosiolla etätöihin, osa matka-ajan, osa hermojensa säästämiseksi.
Introverttien työteho ja tuottavuus voi romahtaa avokonttoreissa. Erään temperamenttitutkijan mukaan myös ekstrovertin työteho voi laskea, kun keskittyminen vaikeutuu muiden puheen ja liikkeen takia. Toimistokuukkeleilta ja hälyltä suojaudutaan korkeilla sermeillä ja vastamelukuulokkeilla. Puhetyyppisen taustahälyn on todettu aiheuttavan stressihormonitason nousua - puhelinkopit ovat kokeneet renessanssin.
Kausi-influenssat ja muut herkästi tarttuvat taudit ovat levinneet avokonttoreissa kulovalkean lailla. Pahimmillaan sairaspoissaolot ovat voineet olla kymmeniä prosentteja. Koronaa paossa etänä olo on liki sataa prosenttia.
Etätyön rauha – vai avokonttori kotona?
Sosiaalinen media on viime viikkoina näyttänyt raadollisesti myös etätyön toisen puolen. Palaveri saunan lauteilta, kaksosten lauluesitys myyntipuheen keskellä ja kissan häntä kameran edessä. Oma työhuone konttorilla saattaakin tuntua erittäin hyvältä vaihtoehdolta, kun nuori perhe etäilee kompaktissa kaupunkiasunnossaan. Kotona on päiväkoti, koulu, harrastukset ja avokonttori - kaikki samaan aikaan 75 neliön kolmiossa.
Karrikoiden sanoen, teemme kahdeksan tunnin sijaan ehkä vain kaksi tuntia todellista työtä. Lisäksi etätyöt, epidemia ja fyysinen eristäytyminen yhdessä laittavat koko perheen henkisen hyvinvoinnin koetukselle. Hävittääkö siis koronaepidemia kotietätyön illuusion, tuhoaako se avokonttorit ja johtaako tämä kaikki jopa työhuoneiden paluuseen?
Digityö rajoittuu yhä vähemmän aikaan ja paikkaan
Olemmeko laskemassa liikaa digitaalisuuden varaan? Heikkeneekö hyvinvointimme, jos digitalisoimme liiaksi työhön liittyviä sosiaalisia vuorovaikutussuhteita? Kun digitalisoimme sosiaalisia vuorovaikutussuhteita, olemmeko yhä laajemmin altistamassa työtehtäviä globaalille kilpailulle?
Mikä on hyvä rationaaliselle yritykselle voi olla huono kansantaloudelle. Monet työpaikat voivat kadotakin Suomesta digitalisaation myötä, pandemian lailla.
Olen ehkä yksi harvoista, mutta etätyö kotona ei vain ole minun lajini – toiselle meistä se taas on! Teemmekin työtämme aikaan ja paikkaan sitoutumatta. Koronaepidemian alussa pohdimmekin, että pitäisikö karata erämaahan, koska erämaassa vapaus säilyy. Emme ehtineet lähtemään - olemme kumpikin omissa (etä)työhuoneissamme.
Kirjoittajista: on Senior Innovation Advisor ja työelämäprofessori Aalto-yliopistossa